Virusinfektiot tulivat kaikille hyvin tutuiksi viimeistään koronan aikaan. Yhä enemmän tietoisuus hengitystietulehduksia aiheuttavista eri viruksista kasvoi näin tavallisten ihmisten keskuudessa. Normaali flunssaa poteva henkilö haluaa selvittää, mikä virus sen on aiheuttanut, vaikka se ei sinällään vaikuttaisikaan hoitoon. Kotona voikin yksinkertaisella testillä todeta tai sulkea pois koronan, RSV:n ja influenssa A/B:n ja sitten päättää onko parempi olla tartuttamatta muita, vaikka oma vointi olisikin hyvä.
Kotitestit yhdistetään usein virusinfektioihin ja erityisesti koronaan. Tämä on selvää, kun kotitestaus tuli varsinaisesti tutuksi koronan aikana. Valikoimat ovat laajentuneet ja tarjolla on useita muitakin luotettavia itsesuoritettavia testejä sekä terveyden tilan seurantaan myös bakteeri-infektion alustavaan toteamiseen. Bakteeri-infektion asianmukainen hoito vaatii usein antibiootit eikä siten aina ole ns. pelkällä levolla hoidettavissa.
Kerroimme jo aiemmin joistain bakteeri-infektioista, joihin on saatavilla itsesuoritettavat pikatestit, ts. kotitestit helpottamaan omia epäilyksiä ja myös omalta osaltaan vähentämään terveydenhuollon kuormitusta. Kirjoitelmassa käsiteltiin mm. virtsatietulehdusta ja bakteerivaginoosia ”Naisten yleisimmät tulehdukset – kotitestit apuna oireiden tulkinnassa”. Lisäksi kirjoitimme helikobakteerista jutussa ”Moninaiset mahavaivat – mitä voit helposti testata”.
Tässä julkaisussa kerromme anginan eli kuumeisen nielutulehduksen aiheuttajana tunnetusta A-ryhmän streptokokista sekä ns. tulehdusarvosta, CRP-tasosta.
Streptokokki A eli Streptococcus pyogenes
A-ryhmän streptokokki on yksi oleellisimmista ihmisen patogeeneista, mikä aiheuttaa mm. nielutulehdusta, nielurisatulehdusta, märkärupea ja tulirokkoa. Tavallisin streptokokki A -bakteerin aiheuttama infektio on kuumeinen nieluinfektio eli angiina, jonka esiintymishuippu on 5–15 vuoden ikäisillä lapsilla. Näissä nielutulehduksissa 25-37 % voidaan todeta streptokokki A. Nielutulehdus on usein myös virusten kuten adenoviruksen aiheuttama ja oireet voivat olla hyvin samantyyppiset. Aikuisten nielutulehduksista 14 % on streptokokin aiheuttamia, ja loput ovat virustauteja, ja näistä eniten adenoviruksen aiheuttamia. On tärkeää erottaa streptokokki-infektio muista infektioista (esim. virus-, mykoplasma- tai klamydia-), jotta asianmukainen hoito voidaan aloittaa. Varhainen diagnoosi ja hoito vähentää oireiden vakavuutta ja muita komplikaatioita, kuten reumakuumetta ja munuaistulehdusta. Lisätietoa streptokokki A:sta ja sen aiheuttamasta nielutulehduksesta, esiintyvyydestä, oireista jne. löytyy kattavasti THL:n sivuilta https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/a-ryhman-streptokokki.
A-streptokokin aiheuttaman nielurisatulehduksen oireisiin kuuluvat tyypillisesti nopeasti nouseva kuume, nieltäessä voimakkaasti aristava nielu, laajat peitteet nielurisoissa ja usein kaulan ja leukakaaren turvonneet ja aristavat imusolmukkeet. Tautiin voi kuulua myös päänsärkyä ja joskus pahoinvointia ja oksentelua.
Aika ajoin esiintyy päiväkodeissa ja kouluissa Streptokokki A:n aiheuttamaa tulirokkoa epidemiana. Tavallisimmat oireet ovat kuume, kurkkukipu ja hieman karhea ihottuma mm. kasvoilla ja rintakehässä. Tulirokko pitää hoitaa antibioottikuurilla ja ensisijaisena antibioottina on penisilliini. Tulirokkoa vastaan ei ole rokotetta. Hoitamattomana tauti voi olla vakava. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00530/tulirokko#s1
Joskus streptokokki voi aiheuttaa erittäin vakavan tilan. Vakavat streptokokkitapaukset ovat onneksi melko harvinaisia. Nämä johtuvat bakteerissa tapahtuneista muutoksista. Vakavissa tapauksissa bakteeri voi aiheuttaa verenmyrkytyksen, keuhkokuumeen, toksisen sokkioireyhtymän tai vaikean iho- ja pehmytkudosinfektion.
Streptokokki A voidaan tunnistaa pikatestillä tai viljelemällä nielunäytteestä. Viljely tehdään laboratoriossa ja tulokset saadaan n. 2-3 pv kuluessa. Pikatesti perustuu antigeenin määritykseen ja tulos saadaan 5 minuutissa, joka on hoidon aloittamisen kannalta merkityksellistä.
C-reaktiivinen proteiini (CRP) on akuutin vaiheen proteiini, joka toimii tulehduksen tai infektion varhaisena merkkiaineena. Proteiini muodostuu maksassa ja sen pitoisuus veressä on normaalisti alle 10 mg/l. Infektio- tai tulehduksellisissa sairaustiloissa CRP-tasot nousevat nopeasti ensimmäisten tuntien aikana ja saavuttavat huippunsa, jopa 350–400 mg/l parin vuorokauden kuluttua. CRP on reaaliaikainen ja edullinen biomarkkeri, joka toimii nopeana seulontatyökaluna, ja korkea CRP-pitoisuus on osoitus bakteeri-infektiosta. CRP pystyy sitoutumaan soluseinän fosforyylikoliiniin, jota esiintyy vain bakteereissa. Lisäksi korkeat CRP-tasot liittyvät sairaalahoitoon ja infektion vakavuuteen.
CRP-määrityksen tärkeys johtuu siitä, että sen plasmapitoisuus nousee muita yleisesti käytössä olevia akuutin faasin proteiineja nopeammin ja selvästi voimakkaammin. CRP:n nousu tapahtuu tunneissa ja voi olla jopa 1000 -kertainen. CRP-arvo nousee myös kudosvaurioissa. Nopea synteesin lisääntyminen muutamassa tunnissa kudosvaurion tai infektion jälkeen viittaa siihen, että se edistää isännän puolustusta ja että se olisi osa luontaista immuunivastetta.
Virusinfektiot nostavat myös CRP:tä, mutta pitoisuus on silti alhainen verrattuna bakteeri-infektioon. Käypähoito suosituksissa ei kuitenkaan suositella CRP:n määritystä nielutulehduksen erotusdiagnostiikkaan (virus vai bakteeri).
CRP-arvoa käytetään myös leikkausten jälkeisten komplikaatioiden seurantaan. Isot leikkaukset itsessään, esimerkiksi polven tai lonkan tekonivelleikkaus, nostavat hetkellisesti CRP-arvoa. Antibioottien käyttöä halutaan toisaalta vähentää ja siitä syystä olisi tärkeä tietää onko oireiden tai taudin takana todennäköisemmin virus vai bakteeri. Antibiootit eivät vaikuta viruksiin. Myös sekainfektio on aina mahdollinen.
CRP on erittäin käyttökelpoinen myös bakteeritulehduksen antibioottihoidon tehon mittarina esimerkiksi keuhkokuumeessa. Kun arvo lähtee pienenemään, tiedetään, että lääkitys tehoaa. Potilaan voinnin koheneminen on kuitenkin tärkein mittari.
CRP-arvo välillä 10-40 mg/l viittaa yleensä virusinfektioon. Jos CRP-arvo on alueella 40-50 mg/l on hyvä hakeutua lääkäriin. Se voi olla virusinfektio (kuten flunssa) tai bakteeri-infektio. Potilaan tilan mukaan lääkäri valitsee toimenpiteen. Yli 50 mg/l CRP-arvo tarkoittaa jo suurella todennäköisyydellä bakteeri-infektiota, ja lääkärissä käynti sopivan antibiootin saamiseksi tarvitaan. Yli 200 mg/l CRP-arvot ovat erittäin korkeita ja viittaavat jo vakavaan bakteeri-infektioon.